maanantai 2. elokuuta 2010

Kaikille tuttu Viognier

Ensimmäistä kertaa Viognierin kimpussa...Keke päihtyi ja Catya ei tykännyt. Eli siis hajuja ja makuja tarjosi Viognier rypäle suoraan Californian auringosta.



1. Gnarly Head Viognier, 2009, Kalifornia, USA, 13,5%, 85SEK (System)

Silmä: Erittäin vaalea väri

Nenä: Aromaattista Gewürztraminer fiilistä, hiukan hunajamelonia, hiivaisuutta ja sitrusta

Suu: Hapokas viini (hapokkain maistelluista ei kuitenkaan Gewürztraminer tasolla), omenaista kukkaisuutta, enemmän kukkea kuin hedelmäinen

Mitä mieltä?
Keke +++
Catya +++
Päivän paras. Voisin juoda jonkun spicy ruuan kanssa jos Gewürztraminer on loppu. (Tästä voinee jo päätellä mitä rypälettä tänään todella oltaisiin haluttu maistella)


2. Clay Station Viognier, 2009, Lodi, USA, 13,5%, 99SEK (System)

Nenä: Vahva hunaja, hedelmäinen, ehkä snadisti alkoholi

Suu: Sateenjälkeinen asfaltti, robusta kahvin kitkeryys, aprikoosia, pitkähkö jälkimaku

Mitä mieltä?
Keke ++
Catya ++


3. McManis Viognier, 2009, Kalifornia, USA, 13,5%, 89SEK (System)

Nenä: Flower Power eli todella kukkaisa, huumaava hunaja

Suu: Kuiva, maku häviää suusta nopeasti, ätläkkä, juuri sen makuinen mitä nenä antoi odottaa

Mitä mieltä?
Keke ++
Catya ++


No niin, eli ei ollut suosikkirypäle tämä...ei! Tapamme mukaan matchailimme ruoka viinien kanssa. Ruokapöydässämme oli tänään Subwayn patongit: kana teryaki täysjyvä leivällä, juustolla, ei paahdettuna, kaikki muut kasvikset paitsi tomaatti, Southwest kastike, pippuri ja oregano. Ja vaikka Viognierin mainostettiin sopivan tulisen ruuan kanssa niin edes patongin välissä olleet jalopeñot eivät saanet viinejä toimimaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti