Riesling - Saksaa ja Alsacea

Rieslingit valittiin tällä kertaa rypäleen suurimmilta viljelymailta; Saksasta ja Alsacesta.



1. Hugel, 2008, Alsace, Ranska, 12%, 129SEK (System)

Silmä: vaalea

Nenä: voimakas tuoksu, florista ja elovenaa

Suu: kuiva, hapokas, sitrusta ja omenaa. Kirpsakka maku.

Mitä mieltä?
Keke +++
Catya ++


2. Königsmosel, 2009, Mosel, Saksa, 8,5%, 64SEK (System), 8,29€ (Alko)

Silmä: vaalea

Nenä: omenaa, persikkaa, elintarvikevärimäisyyttä, öljyistä metrilakua

Suu: omenaa, päärynää, makeahko, imelä vappuviini, jopa jälkiruokaviinimäinen

Mitä mieltä?
Keke ++
Catya +

Mosel, tuo Saksan lahja viinimaailmalle tuottaa useita todella hyviä matala-alkoholisia rieslingejä. Maistamassamme saksalaisessa oli jäännössokeria sen verran runsaasti, että on hyvä ottaa jotain suuhunpantavaa viinin seuraksi, ettei ala ällöttää. Ranskalaisen korkeat sitrusmaiset hapot pehmenevät lasissa ja se sopii hyvin tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Chopin...Chenin...vai mikä se nyt oli?

Laseista löytyy tällä kertaa siis Chenin Blanc Etelä-Afrikasta. Kyseinen rypäle on meille vieraampi vaikkakin sitä viljellään Afrikan päässä ilmeisesti varsin runsaasti. Lähdimme kuitenkin innokkaasti etsimään haastajaa yleisimmin laseistamme löytyville rypäleille, kuten Riesling, Gewürztraminer ja Pinot Grigio.



Bellingham, 2008, Paarl, Etelä-Afrikka, 14,5%, 79SEK (System)

Silmä: Kullertava

Nenä: Hedelmäinen, erityisesti esille nousee aprikoosi ja ananas, myös hunajaa ja viljan tuoksuja

Suu: Kuiva, tammea ja parfyymisyyttä. Nenän perusteella olisi odottanut hedelmällisempää aromia. Pitkä jälkimaku, jossa maistuvat trooppiset aromit. "Tästä rypäleestä tulee varmasti hyvää skumppaa".

Mitä mieltä?
Keke +++
Catya +++
Paitsi että komppaamme toisiamme jälleen plussien annossa, olemme samaa mieltä myös siitä, että tämä viini kannattaa yhdistää ruuan kanssa. Pelkiltään lipiteltynä viini saattaa aiheuttaa ällötystä.


Chenin Blanc on rypäleenä mielenkiintoinen ja vaikuttaakin siltä, että maistamamme tuotos ei ehkä ole sieltä parhaasta päästä. Suosittelemme siis rypäleeseen tarkemmin tutustumista...tai ainakin itse aiomme tehdä niin. Erityisesti Catya pitää varsin runsas happoisista viineistä, joten seuraavaksi voisikin suunnata valintansa viileimpien seutujen, kuten Ranskan, tuotoksiin.

Pienisuuri Pinot Noir

Keke, kansantaloustieteen ihmelapsi, tutki gradussaan kansantaloudellisesti niinkin merkittävää asiaa kuin Burgundin Cote de Nuitin Grand Cru viinejä. Kyseisen teoksen innoittamana päätimme lähestyä Pinot Noir hyllyä. Jouduimme kuitenkin toteamaan, että gradun viinejä, joiden keskihinta oli 1050$, ei ikävä kyllä handelin hyllyiltä löydy. Näin ollen olimme pakotettuja tyytymään vaatimattomammin hinnoiteltuihin viineihin. Alun perin ajatuksena oli ottaa noin 300 kruunun ja alle sadan kruunun burgundilainen ja vertailla niitä. Suunnitelmaan tuli kuitenkin muutos, koska ilmeisesti vain tosiammattilaisille tarkoitettu System, jossa Pommard olisi ollut tarjolla, menee kiinni viikolla jo kuudelta. Viihdyimme kahden maistellun Pinot Noirin parissa kuitenkin mainiosti, viimeiseen pisaraan asti.




Kings Ridge Pinot Noir 2007, Oregon, USA, 13,5%, 149SEK

Silmä: Vaaleampi kuin ranskalainen, kirsikkainen

Nenä: Tuoksu on viettelevä sekoitus tuoretta vadelmaa, sekoitettuna kermavaahtoon, jossa on mukana metsämansikkaa ja raparperia. Olimme aistivinamme myös mummolan kellaria, jota pidimme hyvänä asiana.

Suu: Hapokas, marjaisa viini, joka on kuitenkin todella tasapainoinen eikä 13,5% tunnu ollenkaan. Vadelmaiset aromit hivelevät ja suu tuntuma on pehmeä. Maussa on jumalaista herkkyyttä, se on samalla sekä hauras että voimaantuva. Keken mielestä tähän astisen kesän paras viini.

Mitä mieltä?
Keke +++++!!!!!
Catya +++

Labouré-Roi Bourgogne Rouge Pinot Noir 2008, Burgundi, Ranska, 12%, 89SEK

Silmä: kypsä kirsikka

Nenä: Maan aromeja, viljaa, pähkinää, mehumaijan aromeja

Suu: Vähemmän happoja kuin edellisessä, maku on puolukkainen ja tanniinit tuntuvat. Hieman laimea maku, joka kuitenkin kehittyy viinin saadessa ilmaa.

Mitä mieltä?
Keke ++
Catya ++

On sanottava vielä, että viinit kehittyivät todella mielenkiintoisesti. Tuntui kuin joka haistelulla ja kulauksella olisi ottanut jotain muunneltua versiota viineistä. Harmi vain, että etenkin Kings Ridgeä oli ainoastaan yksi pullo.

Lauantai Rosé

Siedätyshoito roséiden parissa jatkuu. Lauantailounaan lasin täyte tarjosikin miellyttävän yllätyksen.


Franck Millet, 2008, Sancerre, Ranska, Pinot Noir 100%

Nenä: punaisia marjoja ja sitrusta

Suu: kuiva, raikas (sitrusta), tasapainoinen

Mitä mieltä?
Keke ++++
Catya ++++
Loistava rosé! Ruuan kanssa tai ilman.


Tämä kokemus kannustaa kokeilemaan Sancerren alueen roséviinejä vastaisuudessakin. Kyseistä viiniä on turha viinkauppojen hyllyiltä etsiskellä, mutta näyttäisi siltä, että valtionliikkeet sekä Ruotsin että Suomen puolella tarjoavat pari pinkkiä vaihtoehtoa kyseiseltä alueelta, System kaksi viiniä ja Alko yhden.

Mainitsemisen arvoista lienee myös se, että viini nautittiin loistavassa lounasravintolassa nimeltään Nytorget Urban Deli. Paikassa on baari, ravintola sekä pieni kauppahalli.

Perjantai Rosé

Nämä puna- ja valkoviinin välimuodot, roséviinit, ovat aikaisemmin aiheuttaneet meille paljon päänsärkyä...sanan kuvainnollisessa merkityksessä. Kesäisin se roséiden rummutus aina alkaa ja System Bolaget lisää valikoimiinsa näitä kesäjuomia muutamaksi kuukaudeksi (Alko tekee todennäköisesti saman). Mutta mihin tarkoitukseen nämä viinit ovat? Ehkä piknikille - mutta siihen tarkoitukseen kuohuvat tai kalkkikivimäisen raikkaat valkkarit sopivat kenties jopa paremmin. Tai ehkä kesäisten ruokien seuraksi - mutta mikset silloin valitsisi joko kunnon valkkaria tai punkkua? Ehkä roséviinit on sittenkin tarkoitettu vain päihtymiseen - me testasimme kuinka paljon mausta pitää joustaa muodikkaan kesätunnelman aikaansaamiseksi.



1. Louis Bernard, 2009, Tavel, Ranska, 14%, 118SEK (System)

Silmä: kirkas, vadelmainen väri

Nenä: mansikkaa, hiivaisuutta, karviaista, snadisti vaniljaa (tulee mieleen makealta tuoksuva huulikiille)

Suu: mansikkaa, joka tosin peittyy läpitunkevaan alkoholiin

Mitä mieltä?
Keke ++
Catya +
Haloo!! Tässä viinissä on 14% alkoholia ja sen tuntee...ei tätä ihan maun puolesta mielellään juo.
Kuitenkin Tavelin viinit ovat roséviineistä ehkä tunnetuimpia ja mikäli haluatte riskeerata Suomessa, niin Alkosta löytyy pari Tavelia noin 14-15€ pintaan ja 14% alkoholipitoisuudella varustettuna.


2. Lamadrid Malbec Rosé, 2010, Mendoza, Argentiina, 13%, 65SEK (System)

Silmä: Edellistä tummempi, punaviinimarjamainen

Nenä: mustikka, vadelma, rankainen, juurakko, metsä

Suu: marjainen, havuja ja katajaa. Yllättävän deeppi maku.

Mitä mieltä?
Keke +++
Catya +++
Positiivinen yllätys! Voisi sopia kesäisen buffetin "yleisjuomaksi". Roséviinithän juodaan nuorina ja vintage 2010 todella on nuorta.


Vielä lopuksi täytyy sanoa, että Tavel oli huomattavasti enemmän valkoviinimäinen kun taas Lamadrid Malbecin olisi pahimmillaan voinut sekoittaa nuoreen punkkuun sokkotastingissä. Jokainen siis makunsa..tai muiden tarkoitusperiensä mukaan.

Toscanan helmiä

Sangiovese kyseessä, mutta tällä kertaa ei maisteltu Chiantia vaan kahta blendiä. Onnistuttiin kaappaamaan kainaloon oikein mainiot maisteltavat, joissa Toscana maistuu. Sateisen päivän kruunasivat lämmittävät, pyöreät aistimukset.



1. Serrata Belgvardo, 2008, Maremma Toscana, Italia, Sangiovese (80%) Alicante Nero (20%), 13,5%, 99SEK (System)

Silmä: tummaa punaa

Nenä: kypsää kirsikkaa, luumua, bensaa, kuivaa maatilaa

Suu: "näillä tanniineilla pää tulee onnelliseksi ei kipeäksi", kuiva ja pirtsakka samassa paketissa, livästi kirsikkainen, keskitäyteläinen, loistava pizza viini

Mitä mieltä?
Keke ++++
Catya ++++


2. Villa Puccini, 2005, Toscana, Italia, Sangiovese (90%) Merlot (10%), 12,5%, 85SEK (System), 11,49€ (Alko Vintage 2007)

Silmä: tummaa punaa (ylläri)

Nenä: muhkea, syrahmainen, maan tuntua, kypsät marjat, lakritsaa

Suu: keskitäyteläinen, merlotin marjaisuus maistuu pehmentäen sangiovesen tanniineja

Mitä mieltä?
Keke ++++
Catya ++++


Villa Puccini oli takuu valinta, mutta saattoi jopa käydä niin, että Belgvardolla käsi kävi useammin.

Kaikille tuttu Viognier

Ensimmäistä kertaa Viognierin kimpussa...Keke päihtyi ja Catya ei tykännyt. Eli siis hajuja ja makuja tarjosi Viognier rypäle suoraan Californian auringosta.



1. Gnarly Head Viognier, 2009, Kalifornia, USA, 13,5%, 85SEK (System)

Silmä: Erittäin vaalea väri

Nenä: Aromaattista Gewürztraminer fiilistä, hiukan hunajamelonia, hiivaisuutta ja sitrusta

Suu: Hapokas viini (hapokkain maistelluista ei kuitenkaan Gewürztraminer tasolla), omenaista kukkaisuutta, enemmän kukkea kuin hedelmäinen

Mitä mieltä?
Keke +++
Catya +++
Päivän paras. Voisin juoda jonkun spicy ruuan kanssa jos Gewürztraminer on loppu. (Tästä voinee jo päätellä mitä rypälettä tänään todella oltaisiin haluttu maistella)


2. Clay Station Viognier, 2009, Lodi, USA, 13,5%, 99SEK (System)

Nenä: Vahva hunaja, hedelmäinen, ehkä snadisti alkoholi

Suu: Sateenjälkeinen asfaltti, robusta kahvin kitkeryys, aprikoosia, pitkähkö jälkimaku

Mitä mieltä?
Keke ++
Catya ++


3. McManis Viognier, 2009, Kalifornia, USA, 13,5%, 89SEK (System)

Nenä: Flower Power eli todella kukkaisa, huumaava hunaja

Suu: Kuiva, maku häviää suusta nopeasti, ätläkkä, juuri sen makuinen mitä nenä antoi odottaa

Mitä mieltä?
Keke ++
Catya ++


No niin, eli ei ollut suosikkirypäle tämä...ei! Tapamme mukaan matchailimme ruoka viinien kanssa. Ruokapöydässämme oli tänään Subwayn patongit: kana teryaki täysjyvä leivällä, juustolla, ei paahdettuna, kaikki muut kasvikset paitsi tomaatti, Southwest kastike, pippuri ja oregano. Ja vaikka Viognierin mainostettiin sopivan tulisen ruuan kanssa niin edes patongin välissä olleet jalopeñot eivät saanet viinejä toimimaan.